Teräsmiehemme maailmalla

Varhain sunnuntaiaamuna, 18.8. kuluvaa vuotta, Tanskan pääkaupunkiin kerääntyi yli kaksisataatuhatpäinen yleisö. Näin siksi, että kyseisenä aamuna liki 2500 teräsmieheksi ja –naiseksi pyrkivää, vaivoista vähät välittävää sankaria starttasi äärimmäisen vaativaan kilpailuun. Kilpailun nimi oli KMD Ironman Copenhagen 2013. Kyseisen joukkion osana oli eräs oman ammattiosastomme jäsen, Marko Lampela.

Asiasta oli otettava selvää. Aluksi tiukaksi sovitusta Outlook-kalenterista ei tahtonut oikein yhteistä aikaa löytyä. Pari puhelinsoittoa, kirjoittajan vaativan sävyiset vilkuilut työpaikan henkilöstöravintolassa ja käynti tehostetun avohoidon yksikössä mahdollistivat lopulta sen, että tuore teräsmiehemme suostui muutaman sanan suorituksestaan kertomaan.

Rakkaudesta liikuntaan

46-vuotias Marko on harrastanut urheilua jollakin tasolla lähes aina. Nuorempana miehenä Marko on ollut monille tuttu näky Satakunnan, mutta erityisesti Harjavallan ja sen lähialueen jalkapallokentillä ja kiekkokaukaloissa. Monimuotoinen liikunta on kuulunut harrastuksiin myös joukkuepelien jäätyä jo taka-alalle. Toimiessaan vaativassa palkkatyössään Harjavallan sairaalassa, jotenkin hän pystyi vapaa-aikanaan toimimaan silti myös juniorijalkapallojoukkueen valmentajana lähes 10 vuoden ajan. Tänä aikana oma urheiluharrastus jäi ymmärrettävistä syistä taka-alalle, aika kun ei millään riitä kaikkeen. Kuutisen vuotta sitten Marko kohtasi liikuntaharrastuksensa uudelleen, tällöin lenkkeilyn muodossa. Kohta hän jo löysikin itsensä Yyterin Piikistä vuonna 2009 juoksemassa 22km:n matkan. Kokemus oli kaikesta päätellen innostava; tämän jälkeen Marko onkin vuosittain osallistunut erilaisiin kilpailuihin matkojen ja harjoittelumäärien kasvaessa kaiken aikaa.

Pelkkä juokseminen alkoi kuitenkin tuntua jossain vaiheessa vähän yksitoikkoiselta. Ehkä juuri tästä syystä mukaan harjoitteluun tuli uinti ja pyöräily. Uinnista Marko kertoo aina pitäneensä. Maantiepyöräilystä aukesi kuitenkin kokonaan uusi maailma. Ensimmäinen kunnollinen maantiepyörä tuli hankittua vasta muutama vuosi sitten.

Jonkin ajan kuluttua pyöräilyn, uinnin ja juoksun aktiiviharrastajan ajatuksissa alkoi välkähdellä kyseisten lajien yhdistäminen. Erityisen hyvin Markolle on jäänyt mieleen ensimmäinen triathlonin puolimatka vuoden 2011 Hämeenlinnan Aulangolla; silloin 2km uintia, 90km pyöräilyä ja puolimaraton taittui kuuteen tuntiin. Äärimmäisen rasittava suoritus oli Markon mukaan kerrassaan hämmästyttävän upea kokemus. Tänä kesänä sama matka taittui jo aikaan 4 tuntia 58 minuuttia.

Vaatimustasoa ja ammattilaisvalmennusta - kohti Kööpenhaminaa

Kesällä 2012 Marko alkoi toden teolla miettiä täysimittaisen Ironman- kilpailun suorittamista. Syksyllä hän sitten hakeutuikin Aqua Plus Triathlon- valmennustiimiin saamaan oppia mm. ammattilaistriathlonisti Kai Söderdahlilta. Peruskunto oli jo hankittu, nyt alkoi pitkäjänteinen ja vaativa 10kk:n harjoitteluohjelma, jonka rinnalle päätavoitteeksi valikoituikin juuri Kööpenhaminan kilpailun menestyksekäs suorittaminen. Marko kuvaa harjoitusohjelmaa luonteeltaan sellaiseksi, että se edellyttää lähes täydellistä sitoutumista. Oikeastaan minkäänlaista lipsumista ei sallittu. Lajiharjoittelua oli joka viikko keskimäärin 14, huhtikuussa jopa yli 16 tuntia.

Tammikuussa Marko ilmoittautui Kööpenhaminan kilpailuun. Kisamatkan ja osallistumismaksun suorittaminen lisäsi motivaatiota entisestään; ”tästä ei enää selittelemällä selviä”.

Meduusat ja mummot matkalla haasteena

Pitkäjänteinen henkinen ja fyysinen valmistautuminen johtivat lopulta vääjäämättömästi siihen hetkeen, jolloin sunnuntai-aamuna kellon näyttäessä 7:55 Kööpenhaminassa nähtiin veteen syöksymässä itsevarma, tehyläinen teräsmieskokelas.  Äärimmäinen koettelemus oli alkanut.

Kisa itsessään sujui kerrassaan erinomaisesti. Täysin yllätyksettä kisasta ei silti voitu selvitä. Uintiosuudella kilpailijoiden eteen kellui meduusoja, joita Marko kuitenkin onnistui väistelemään. Pyöräilyosuudella noin 150km:n kohdalla sattui kisailijan tunteet hetkeksi pintaan nostattava rengasrikko. Adrenaliinin jyllätessä kuminvaihto ei ollut aivan yksinkertaista, mutta onnistui kuitenkin. Noin 170km:n kohdalla jostakin siviililiikenteen seasta eteen tupsahti polkupyöräilevä mummo paikalla olevasta liikenteenohjauksesta huolimatta. Mummon Marko pystyi vielä väistämään, mutta vastaan tulevaa katukivetystä ei voinut välttää tuleva teräsmieskään. Pyörä ja mies selvisivät kuitenkin tapahtumasta pienin pintakolhuin ja –vammoin, oletettavasti jonkinasteisen järkytyksen ja varmasti ylimääräisten sydämeniskujen kera. Matka kuitenkin jatkui ilman minkäänlaista tarvetta tehostettuun avohoitoon. Onneksi juoksuosuus sujui jo ilman ylimääräistä dramatiikkaa. Marko tuli maaliin kellon alkaessa hiljalleen lähennellä puoli kahdeksaa Kööpenhaminan kesäillassa.

Ao 251:llä on ilo ja kunnia onnitella tuoretta teräsmiestään mahtavasta suorituksesta!

Teksti: Tero Järvimäki, kuvat: Marko Lampelan yksityisalbumi.